Ensimmäinen projekti

Projektin toteuttaminen uudessa ympäristössä, uusien ihmisten kanssa, pandemian vallitessa maailmassa ja aivan ensimmäistä kertaa. Kuulostaa juuri siltä kuin se onkin. Paljon totuttelemista uuteen samalla, kun täytyisi olla jokin idea siitä, mitä ollaan tekemässä. Meille kuitenkin selvisi, millä työkaluilla saamme otettua tilanteen haltuun, ja kuinka voimme kehittää taitojamme haastamalla itsemme samalla kun opimme uutta.

Ensimmäistä kertaa projektia tekemässä

Jo heti projektin alkaessa kaikille oli selvää, että olimme kaikki aivan uusia projektityöskentelylle. Sen lisäksi, emme vielä tunteneet toisiamme. Siitä voi kuka tahansa miettiä, minkälaisesta lähtöasetelmasta lähdimme projektia tekemään.

Projektimme aiheena oli muovit, ja sitä lähdettiin toteuttamaan Bioplastics Europe -hankkeeseen liittyen. Aiheen valinta kaikista vaihtoehdoista tuli melko yksimielisesti, mikä osaltaan varmasti myös helpotti koko projektin starttaamista. Alku oli tietysti vähän toisten kanssa toimimisen opettelua, joka loppujen lopuksi alkoi sujumaan kohtuullisen hyvin. Ryhmä onkin pitänyt aktiivisesti yhteyttä Whatsapp-viestinnän merkeissä.

Kuitenkin ensimmäisenä ongelmana meille esiintyi projektisuunnitelman tekeminen. Ei tullut ollenkaan yllätyksenä, että ensimmäinen versiomme projektisuunnitelmasta ei ollut läheskään täydellinen, vaan enemminkin jään tökkimistä kepillä. Saimme siitä paljon palautetta – sekä oikeinkirjoituksesta ja kirjoitusasusta että asiapuolestakin. Aikataulun tekeminen ja konkreettinen hahmottaminen Gantt -kaaviona oli suurin asia, jonka kanssa saimme kamppailla projektisuunnitelman koonnissa. Kenellekään ei ollut valmista ajatusta tai mielikuvaa edes siitä, miltä Gantt -kaavion tulisi yleensä näyttää. Saimme onneksi konkreettisia esimerkkejä muilta ryhmiltä, jolloin pystyimme hahmottamaan koko asian paremmin.

Koronapandemian vaikutus projektiin

Projektin alussa maailmassa oli valloillaan maailmanlaajuinen koronapandemia. Koulun alussa ehdimme nähdä toisiamme vain muutaman kerran koululla maskit päässä. Koronatilanne oli jo ehtinyt äityä siihen pisteeseen, että muutaman lähipäivän jälkeen kaikki luennot ja projektit siirrettiin kokonaan kotioloihin. Etäilyn merkeissä aloimme työstää projektia ja samalla tutustua oman ryhmämme jäseniin.

Alussa tutustuminen oli hieman kankeaa, sillä emme nähneet toisiamme kuin muutaman kerran kasvotusten. Palaverimme etänä Teamsin kautta olivat hieman jäykkiä ja hiljaisia. Kukaan ryhmämme jäsenistä ei vielä ollut niin rohkeasti ottamassa puhujan roolia. Alussa emme käyttäneet kameroita palavereissa, mikä vaikeutti kommunikointia entisestään. Tutustuminen alussa oli kieltämättä hieman hankalampaa etänä kuin livenä. Voisi kuvitella, että netin välityksellä olisi pienempi kynnys tutustua uusiin tuttavuuksiin, kun ei tarvitse kohdata ketään kasvotusten. Tämä luulo osoittautui kuitenkin meidän kohdalla vääräksi. Me koimme kommunikoinnin etänä hankalammaksi. Kaikki ryhmämme jäsenet olivat sitä mieltä, että kommunikointi ja palaverit olisivat olleet helpompia ja sujuvampia kasvotusten. Silloin näkee ihmisten kasvot ja suoran reagoinnin asioihin. Kaikilla oli varmasti suuri jännitys, sillä projekti oli kaikille aivan uutta, eikä ketään tuntenut toisiaan ennestään.

Projektin ajan pidimme viikoittaisia palavereja Teamsin kautta. Siellä kävimme läpi viikon ohjelmaa ja to-do-listaa. Muulloin meillä kommunikoinnin välineenä toimi Whatsapp. Yritimme pitää keskustelukanavan ja palaverit rentoina, jotta tutustuminen olisi mukavampaa eikä kommunikoinnista tulisi entistä jäykempää. Palaverit alkoivat ajan myötä sujua aina vain paremmin ja keskustelua syntyi koko ajan enemmän. Jossain kohtaa käytimme myös kameroita, mikä helpotti keskustelua. Oli mielekkäämpää keskustella, kun näki toisen henkilön kasvot ja ilmeet ruudulla.

 

Koronapandemia vaikutti niin kommunikointitapoihin kuin projektin toteutukseen. Meidän oli otettava huomioon projektissa sellaiset toimintatavat, jotka sopivat vallitsevaan tilanteeseen. Lähikontakteja tuli välttää, joten se rajasi tiettyjä vaihtoehtoja pois. Alussa palloteltiin monenlaisia ideoita, kuten esimerkiksi esitystä tai luentoa koululaisille muovien ympäristövaikutuksista. Sitä ei kuitenkaan voitu toteuttaa, sillä se olisi vaatinut läsnäoloa. Siksi lopulta päädyimme työstämään materiaalivihkosta.

Vaikka alussa kaikki oli uutta ja tuntematonta, saimme koottua projektin loppuun yhteisvoimin. Projektin alussa, kun saimme tietää toimeksiannon, meillä ei ollut selkeää visiota siitä, mitä tulemme tekemään ja mitä saisimme tehtyä vallitsevassa tilanteessa. Projekti saatiin kuitenkin loppuun ja onnistumaan hyvin alun vaikeuksista huolimatta. Paljon oli uutta asiaa niin eri ohjelmien käyttämisessä, projektityöskentelyssä kuin uusissa tuttavuuksissakin. Projektin lopussa olimme jo hieman tiiviimpi ryhmä ja ehdimme hieman tutustuakin toisiimme. Kommunikointi varmasti vielä seuraavissa projekteissa paranee huomattavasti, mutta ensimmäiseksi projektiksi suoriuduimme erinomaisesti ja saimme hyvän lopputuloksen aikaan.

Kirjoittajat: Teemu Jussila, Veera Alho, Antti Helenius, Heidi Halkosaari ja Emma Stenius