Kemiantekniikan laboratorion 3D-tulostimet

3D- eli kolmiulotteisen tulostuksen historia ulottuu jopa 40 vuoden taakse.  Ensimmäiset 3D-tulostimet ilmaantuivat markkinoille 1980-luvulla ja siitä lähtien tulostusteknologia on kehittynyt tarjoten nykyään jo laajat mahdollisuudet eri materiaalien käytettävyyteen sekä teknologian hyödyntämiseen eri tieteenaloilla. Tänä päivänä tulostimia on saatavana laajalla tarjonnalla jopa kotitalouksien käyttöön. Turun ammattikorkeakoulun kemiantekniikan laboratoriosta löytyy myös 3D-tulostimia, joihin kemiantekniikan insinööriopintojen ensimmäisen vuoden projektinhallintakurssilla pienryhmämme, johon kuuluivat Jussi Tirkkonen, Najib Amhdak, Jari Ilkka ja Suvi Järvikuona, sai tehtäväkseen perehtyä.

Projektin taustaa

Turun ammattikorkeakoulussa on kehitetty lisäävän valmistuksen (3D-tulostuksen) osaamista ja laitteistoa Multicomponent Materials Centre of Expertise for Additive Manufacturing (MMAM) -hankkeessa. Osana hanketta Turun ammattikorkeakouluun kemiantekniikan laboratorioon on hankittu uusia 3D -tulostimia. Projektin tavoitteena oli perehtyä tulostimiin sekä työstää hanke- ja kehitystyössä hyödynnettävä esite/esittelymateriaali. Projektinhallintakurssin opettajanamme oli lehtori Mari Ketola ja toimeksiantajanamme toimi laboratorioinsinööri Jarno Pusa.

Projektin käynnistäminen

Projektin käynnistysvaiheessa jaoimme projektimme roolit ja rooliemme mukaiset tehtävät, perehdyimme tarkemmin tehtävänantoon ja ideoimme projektin tuotosta sekä projektin elinkaarta. Projektin tarkka alustusmateriaalin läpikäyminen ja toimeksiantajalle tarkentavien kysymysten esittäminen ennen projektisuunnitelman tekoa toimi vahvistuksena halutulle lopputulokselle. Projektisuunnitelman tekoon käytimme aikaa, sillä suunnitelma on projektin ydin ja toimii polkuna läpi projektin. Suunnitelman muotouduttua tarkistimme aikataulun vaihe vaiheelta ja syvennyimme tahoillamme tehtävien työstämiseen.

Huolellinen perehtyminen 3D -tulostimiin projektin kivijalkana

Projektin käynnistysvaiheen jälkeen perehdyimme tarkemmin 3D-tulostinmalleihin sekä kunkin 3D-tulostimen sovelluskohteisiin ja laitekohtaisiin erityispiirteisiin. Turun ammattikorkeakoulun kemiantekniikan laboratorion 3D-tulostimien mallit ovat Prenta Duo XL SE -nauhatulostin, Brinter -biotulostin ja Prenta (FGF-450) -isosuutintulostin.

             

Brinter -biotulostin (kuva: Najib Amhdak/Turun AMK) sekä Prenta FGF-450 -isosuutintulostin ja 3D -mallin tulostus tulostimella (kuvat: Jari Ilkka/Turun AMK)

 Osana laitteisiin perehtymistä työskentelimme muutamaan otteeseen myös laboratoriossa tulostimien parissa. Käytännöntasolla perehdyimme nauhatulostimen käyttöön, jolla tulostimme 3D-mallin kaapelinpidikkeestä. Laite oli kovin helppokäyttöinen ja pidikkeen tulostaminen oli vaivatonta. Bio- ja isosuutintulostimien käyttöä seurasimme vierestä ja haastattelimme laitteen käyttäjiä. Laitteita ja niiden käyttöä dokumentoimme myös kuvin ja videoin. Yhteenvetona laitekohtaisista ominaisuuksista, käytöstä ja haastatteluista saaduista tiedoista työstimme laitekohtaiset materiaalit osana ryhmämme sisäistä tiedottamista ja tiedonjakamista.

Prenta Duo XL SE -nauhatulostin ja tulostimella tulostamamme kaapelin pidin. 3D -malli https://www.thingiverse.com/ (kuvat: Jussi Tirkkonen/Turun AMK)

 Kiinnostavallakin projektilla on jossain kohtaa piste

Projektin edettyä päätösvaiheeseen kävimme läpi lopputuotokseen liittyvien materiaalien layoutit ja tiivistimme työstetyt materiaalit sekä kerätyt tiedot yhdeksi tehtävänannon mukaiseksi sisällöksi. Tuotos esiteltiin toimeksiantajallemme sekä opettajallemme, jonka jälkeen viimeistelimme materiaalin lopullista luovutusta varten. Loppuraportin projektistamme kirjoitti projektipäällikkömme Jussi Tirkkonen. Ryhmämme projektityöskentelyn tuotoksena syntyi esittelymateriaali 3D-tulostimista sisältäen esitelmän sekä posterin. Jokaisesta projektista reppuun jää opittua, missä onnistuttiin ja mitä kannattaa seuraavalla kerralla tehdä toisin. Antoisia hetkiä omien projektienne pariin!